Islamin tukipylväät

Islamin tukipylväät

Paitsi usko, islam on myös elämänjärjestelmä, jonka mukaisesti yksilön ja yhteisön edellytetään järjestävän elämänsä. Islamiin kuuluu siis velvoitteita, joita on noudatettava ja joita ilman usko ei ole täydellinen eikä muslimin vastuuta voida ottaa kannettavaksi.

Näistä velvoitteista viisi on äärimmäisen tärkeitä. Ne tunnetaan perinteisesti islamin viitenä tukipylväänä eli pylväinä, joiden varaan islam on rakennettu.
Ne ovat:
1. Usko,
2. Salat (viisi päivittäistä rukousta),
3. Zaka (almujen antaminen),
4. Paasto ja
5. Hadz (pyhiinvaellus).

Usko:
Uskontunnustus (arabiaksi shahadah), joka kuuluu: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala (yksi Jumala), ja Muhammed on hänen lähettiläänsä.

Salat (rukoukset):
Jokaisen islaminuskoisen edellytetään rukoilevan viisi kertaa päivässä: ennen auringonnousua, keskipäivällä, iltapäivällä, auringonlaskettua ja illan pimetessä. Rukousten olisi tapahduttava seurakunnan moskeijassa, mutta ne voidaan toimittaa myös muualla.

Zakat (almut):
Zaka on Jumalan tahdon mukainen almujen antamisvelvoite, joka tuottaa Hänelle mielihyvää ja puhdistaa ihmisen omaisuuden ja sielun. Zakaa on kahta lajia: vapaaehtoinen ja pakollinen. Vapaaehtoista zakaa (arabiaksi sadaqa) muslimin on harjoitettava niin usein kun mahdollista, ja vaikka se kirjaimellisesti tarkoittaa almuja, se voi myös sisältää mitä tahansa sellaista mikä lisää yleistä onnellisuutta. Profeetta Muhammed, rauha olkoon hänen kanssaan, on sanonut: "Hymysi veljesi kasvoilla on sadaqa; sinun (pyrkimyksesi) lisätä hyveellisyytä ja hävittää pahuus on sadaqa; eksyksissä olevan johdattaminen on sadaqa; sokeutuneen auttaminen on sadaqa; kivien, ohdakkeiden ja luiden tasoittaminen ihmisten poluilta on sadaqa; toisen ihmisen ruukun täyttäminen (kaivolla) omasta ruukusta on sadaqa".
Jokainen joka omistaa 80 grammaa kultaa tai samanarvoisen määrän hopeata tai rahaa on maksettava pakollinen zaka joka vuosi. Zaka-summan laskeminen ja käyttökohde on jokaisen omalla vastuulla. Maksettava summa on kaksi ja puoli prosenttia kullasta, hopeasta tai käteisvarallisuudesta.

Paasto:
Muslimin edellytetään paastoavan auringonnoususta auringonlaskuun ramadan-kuukauden ajan joka vuosi. Paastossa pidättäydytään ruuasta, juomasta, tupakoinnista, sukupuoliyhteydestä sekä kaikista moraalittomista teoista ja puheista.

Hadz (pyhiinvaellus):
Hazd on pakollinen kerran jokaisen aikuisen mies- tai naismuslimin elinaikana, jolla on varaa matkustaa Mekkaan. Perinteeseen kuuluu pyhiinvaelluskaavun käyttö, Kaaban (Jumalan talon) kiertäminen seitsemän kertaa, kävely seitsemän kertaa Safasta Marvaan (kukkulat joiden välillä Ibrahimin - rauha olkoon hänen kanssaan - vaimo Hajirah juoksi vettä etsien), oleskelu Arafatin tasangolla, yön viettäminen Muzdalifassa palatessa Minan laaksoon, kolmen vuorokauden oleskelu Minan laaksossa jona aikan eläin on uhrattava. Täällä on myös kivitettävä paikkaa, jossa Ibrahim (rauha olkoon hänen kanssaan) kivitti saatanaa kun tämä yritti vietellä hänet uhraamasta omaa poikaansa, niin kuin Jumala olisi määrännyt koetellakseen Ibrahimia. Pyhiinvaeltaja ajaa päänsä paljaaksi (naiset leikkaavat vain pari senttiä) saattaakseen päätökseen hadzin menot.

Yhteenveto:
Shahada korjaa ihmisen suhteen Jumalaan.
Se täyttää myös vähimmäisvaatimukset pelastumiselle Tuonpuoleisessa, sillä ihminen, joka on pitänyt muita Jumalan vertaisena, ei koskaan pääse paratiisiin. Maallisessa elämässä on kuitenkin tehtävä ero uskovan ja ei-uskovan välille; tämä on vähimmäisehto jota ilman kukaan ei ole oikeutettu kutsumaan itseään muslimiksi.

Vähimmäisvaatimuksena on salah ja zaka; toinen niistä on Jumalan oikeus ja toinen ihmisen oikeus. Toinen vahvistaa hänen sieluaan ja toinen synnyttää oikeat olosuhteet vahvistumiselle. Islamin neljäs tukipylväs eli paasto auttaa muslimia löytämään uudelleen oman luonnollisen itsensä. Pidättäytymällä elämän perusedellytyksistä, hän vapautuu omasta itsestään ja oppii miten vähällä on on mahdollista tulla toimeen. Ja siitä vähästä hänen ei tarvitse luopua. Toisaalta paasto myös puhdistaa sisintä, kun pitättäydytään kaikesta alhaisesta ja pahasta sanoissa ja teoissa, ja näin ihmisen mieli ja sielu puhdistuvat.

Hadz irrottaa ihmisen hetkeksi uuteen monirotuiseen, monikansalliseen yhteisöön, jossa ihminen on vain ihminen ilman henkilöllisyyttä, hän on vain vaatimaton osa ihmisyyden merta, jossa käytetään samaa asua, syödään samaa ruokaa ja jaetaan samat mukavuudet ja epämukavuudet; ihminen oppii että vaikka ihonvärit, kielet, kasvonpiirteet ja ruumiinrakenteet poikkeavat toisistaan, ummah eli islamin kansa on yksi. Hän havaitsee myös välittömästi suurta ihmisjoukkoa tarkastelemalla, ettei hän ole yksin Jumalaa palvelemassa, että on miljoonia kaikenvärisiä ihmisiä jotka elävät vaikeammissa olosuhteissa kuin hän ja ovat kuitenkin syvemmin antautuneet Jumalalle. Tämä opettaa hänelle ihmisyyttä.

-------
Lähde: Islam - Uskonto jota et enää voi sivuuttaa
Syed Iqbal Zaheer
ISBN 951-96931-0-6

Synti?

Synti

Islamin moraalisen mittapuun mukaan ihmisen vaillinaisuus tai erehtyväisyys ei ole syntiä. Tämä on osa hänen luonnettaan kuolevaisena ja rajallisena olentona. Mutta se on syntiä, jos ihminen tuntee suhteelliseen täydellisyyteen johtavat tiet mutta luopuu niiden etsinnästä.

Syntiä on teko, ajatus tai toivomus, joka

1. on tarkoituksellinen,
2. uhmaa Jumalan lakia,
3. loukkaa Jumalan tai ihmisen oikeuksia,
4. on vahingollinen sielulle tai ruumiille,
5. toistuu kerta toisensa jälkeen ja
6. joka normaalisti voidaan välttää.

Nämä ovat synnin osatekijät, ja synti ei siis ole synnynnäistä tai perittyä. On kuitenkin totta , että ihmisessä on piilevä kyky syntiin, mutta tämä ei ole suurempi kuin hänen kykynsä hurskauteen ja hyvyyteen. Jos hän valitsee synnin mahdollisuuden hyvyyden mahdollisuuden asemasta, hän liittää uuden, vieraan aineksen puhtaaseen luonteeseensa. Tästä ulkoisesta aineksesta on vastuussa ainoastaan ihminen itse.

Islamin mukaan on olemassa suurempia ja pienempiä syntejä. On olemassa syntejä Jumalaa vastaan ja syntejä sekä Jumalaa että ihmistä vastaan. Ihmi kohdistuvat synnit ovat anteeksiannettavia vain, jos vääryyttä kärsinyt osapuoli antaa anteeksi sille, joka on rikkonut häntä vastaan, tai jos on annettu asianmukainen korvaus tai rangaistus.

-------
Lähde: Islam Uskomme
ISBN 951-96931-0-5
Suomen Islamilainen Yhdyskunta 1993